Suvivirsi ja ylioppilaiden laulut soitti meidät todellakin kesälomalle jo yhdeksän päivää sitten. Ahkera opiskelija tietenkin teki ensimmäisen lomaviikon vielä opintoja, mutta nyt on todellakin alkanut loma. Opetusmateriaalitkin on mapitettu kaappiin ja kesäloman matkavalmisteluja on tehty. Viime viikolla on vietetty myös muutama päivä lomatunnelmissa ja viikonloppuna juhlittu.

Lomallakin ajatukset kyllä harhailevat takaisin kouluun ja menneen vuoden kokemuksia työstetään välillä jopa unissa, välillä ihan ajatuksissa muun puuhan ohella. Talven ajan olen pohtinut kouluasioita aina lenkillä ja nytkään en osaa vielä viettää tuntia ulkosalla, ilman että ajatukset harhailisivat koulumaailmaan. Tarvisikohan tähän jonkin rituaalin tai muun siirtymäriitin, jonka avulla pyyhkisi koulumuistot kokonaan pois mielestä?

Muistot ovat kyllä pääosin aivan positiivisia. Viimeiset tunnit töissä menivät oikein mukavasti ja oppilaat olivat yllättävän innolla mukana. Myös oppilaiden kirjoittama palaute oli yllättävän positiivista. Liekö he sitten olisivat uskaltanee kovin suuria valituksen aiheita kirjoittaakaan, vaikka kyllä siellä toisaalta oli ihan asiallista negatiivistakin palautetta. Hyvä porukka, jonka kanssa on mukava jatkaa.

Menneeltä vuodelta päälimmäisenä muistuu mieleen myös se stressin määrä. Tuo on sellainen asia, johon tartun ensi vuoden aikana oikein kunnolla. Minun on pakko alkaa järjestellä omaa työtäni hieman paremmin, koska muuten menee tärkein työkaluni, terävä pää, menee epäkuntoon. Lohdullista on toisaalta se, että tämänvuotisesta stressistäkin selvittiin, eikä yhtä stressaavaa vuotta ole toistaiseksi näköpiirissä. Eli eiköhän se siitä.

Mutta parasta ehkä on, että nyt on loma ja että syksyllä on vähän töitä. Voin mennä töihin pystypäin ja itseeni luottaen. Ja olen varma, että kehitystä tulee tapahtumaan. Selasin blogin läpi, ja sama kannattanee tehdä ensi syksyllä, kun ensimmäistä kertaa tunnustaa, että tarttis tehdä jotain... Nyt hyvää kesälomaa minulle ja muille jotka ovat opeja. Elokuussa nähdään!

PS. Eräs oppilas hymyili kevätjuhlan jälkeen, vaikka olinkin alentanut numeroa yhdellä. Jes!