On tullut sen aika: loppuarvosanat. Joulun alla pyöräyttelin elämäni ensimmäiset arvosanat arvostelukirjaan kahdeksasluokkalaisille. Silloin tuohon työhön meni uskomattoman paljon energiaa ja pohdin todella perusteellisesti eri osa-alueita. Silloin meni myös paljon aikaa ajatusten vaelteluun ja numeroarvioinnin oikeudenmukaisuuden pohtimiseen. Mietin myös jokaista oppilasta yksilönä ja sitä, miltähän kenestäkin nyt tuntuu.

Tällä kertaa numeroiden pyöräyttäminen tapahtui puolet nopeampaa; kehitystä on siis tapahtunut! Arvosanat muuttuivat. Pudotin säälittä ja nostin ilolla, tietenkin mahdollisimman puolueettomasti ja ansioiden mukaan. Tässä yhteydessä kyllä huomasin sen, että tietyt kokeet ja muut arviointiin liittyvät asiat olisin voinut järjestää hieman taitavammin. Ehkä paljonkin taitavammin oikeastaan. Onnekseni saan jatkaa saman luokan kanssa ensi vuonna ja virheet voidaan korjata. Tulee varmasti uusia virheitä, mutta huolitaan niistä sitten.

Huomenna oppilaat saavat arvioida opetusta. Odotan jännityksellä, mitä vastaukset kertovat.