Välillä mietin, että pitäisikö pitäytyä tiukasti perustyössä. Pitäisin oppitunteja, joissa käytämme kirjaa, kuuntelisimme välillä CD:ltä laulun ja täydentäisimme aukkoihin verbejä oikeissa muodoissa, lausuisimme sanoja ja täydentäisimme ahkerasti työkirjaa. Ainakin näin alussa olisi niin turvallista tehdä niin ja luulen, että tuohon työtapaan ei tarvisi myöskään ympäristön ottaa mitenkään kantaa. Semmoista huomaamatonta ja hyvää perustyötä.

Tässä on vain yksi ongelma. Minä en ole luonteeltani huomaamaton perustyöntekijä ja puurtaja. En myöskään ajattele, että vain otsa mutrussa tekemällä ja puurtamalla pääsemme hyviin tuloksiin. Sitäkin kautta pääsee hyviin tuloksiin, mutta myös itse matka voisi olla kuitenkin nautinnollinen. En varmasti ole yksin tämän ajatuksen kanssa, mutta en myöskään tiedä mitä kautta parhaiten voisin toteuttaa tämän kaltaista opettamisen ja oppimisen ideologiaa.

Pitäisikin alkaa oikein toden teolla tarkkailla kahta asiaa: Mitkä asiat synnyttävät oppimiseen ja opettamiseen iloa? Mitkä työmenetelmät ovat samanaikaisesti tehokkaita ja iloa tuottavia suurelle osalle oppilaista sekä minulle itselleni? Joitakin on jo löytynyt, mutta repertuaaria pitäisi laajentaa tehokkaasti.

Samalla pohdin oikeasti myös tätä omaa opettajana olemista ja opettajan roolia. Mitkä asiat toimivat ja mitkä eivät? Pitäisikö vain "alistua" normien alle ja alkaa esimerkiksi muuttaa pukeutumistaan enemmän opettajamaiseen suuntaan? Entä kielen käyttö ja toisen huomioiminen? Hieman enemmän pinnallista kohteliaisuutta ja fraaseja? Hieman enemmän etäisyyttä kolleegoihin ja auktoriteetin kunnioittamista? Olisivat ehkä kova sana tulevaisuuden kouluissa, joissa ei ehkä ole yhtä rento ilmapiiri... En ole vielä aivan sosialisoitunut ympäristööni - enkä tiedä haluanko sitä tehdäkään.