Tänään olin elämäni ensimmäisessä aivan oikeassa työpaikkahaastattelussa opettajan työhön. Jouduin kokoamaan kiireessä dokumentteja itsestäni kasaan: kopioita työtodistuksista, cv:tä, opintorekisteriotetta. Ansioluetteloon tuli tulostuksen yhteydessä pystysuora viiva. Haastattelu alkoi noin vartin myöhässä, eli olin istuskellut opettajanhuoneessa sitä ennen reilun puoli tuntia. En jotenkin osannut jännittää, mutta olisi ehkä ollut syytä. Tai en tiedä. Mieshakijan tärkeitä ominaisuuksia on se, että pitää urheilusta ja on käynyt armeijan. Näihin kahteen teemaan käytettiin noin puolet haastatteluajasta. Ehkä rehtori testasi niilläkin jutusteluilla jotain.

Itse opetustyöstä keskusteltiin myös. Kysymys kuului: Minkälainen opettaja sinä sitten olisit - miten saisit pidettyä luokan kurissa? Tuossa vaiheessa viimeistään ajattelin, että näytän noin kymmenen vuotta liian nuorelta. Ikääkin muuten oltiin sivuttu jo aiemmin. Selitin kuitenkin fiksusti, että opettaja alusta asti luo johdonmukaisuudellaan selkeät raamit, joiden ansiosta varsinaista kurinpitoa ei tarvi niinkään harjoittaa. "Niinhän se ihannetapauksessa menee, mutta käytännössä jotkut lapset eivät vain siihen jotenkin..." Mutta ei toisaalta tyrmännyt täysin, joten ehkä se oli mieluisa lähestymistapa. Toinen suusta tullut helmi saattoi olla se, kun pienen hiljaisuuden koitettua kysyin, että minkälaista saksanopettajaa tänne koululle ollaan sitten hakemassa. Rehtori hieman innostui ja kehui edeltäjääni.

Lupauduin muuten samalla, että voin hoitaa myös tarvittaessa sijaisuuksia ja totesin myös olevani kykenevä pitämään musiikintunteja. Siis vapaasäestämään luokan laulua. Jotenkin minulla on tunne, että tulen löytämään tuon lauseen edestäni. Toivottavasti. Paljon viisaita asioita tuli sanottua, mutta paljon jäi kyllä sanomatta. Haastattelussa vain on elettävä tilanteen mukaan. Se on juuri sitä toisaalta ja toisaalta hommaa. Toisaalta pitää olla avoin, mutta toisaalta ei saa liiaksi pälpättää haastattelijan päälle. Toisaalta pitää kehua itseään, mutta toisaalta pitää olla vaatimaton. Ja se viiva ansioluettelossa. Voi minua... Sitten kun alan toden teolla hakea töitä, pitää hommata hyviä ansioluetteloita ja muuta työnhakumateriaalia varastoon. Ja sitten lupasin rehtorin soittaa eräälle suosittelijalle, joka on maininnut halukkuudestaan suositella minua noin kolme kuukautta sitten. En saanut vastausta tarkistustekstariin ennen haastattelua, joten menin sitten vain lupaamaan. Tuonkin löydän edestäni - huomenna.

* * *

Tuohon työhön muuten valittiin valmistunut, muodollisesti pätevä, vanhempi nainen. Hyvä näin - tuleepahan tästä nuoresta epäpätevästäkin joskus valmistunut. Vienpähän sitten työt jonkun nuoren innokkaan nenän edestä.