On hyvä, että omalla työllä voi ansaita tuloja ja parempaa elämänlaatua. Minulle tarjottiinkin päivän sijaisuutta, ja päätin toki ottaa sen vastaan juuri edellämainituista syistä. Rahatilanne ei ole kuitenkaan aivan parhaalla tolalla ja edessä on pitkä sekä vähätuloinen kesä.

Sitten se miinupuoli: Kellon on puoli yhdeksän illalla ja odottelen tässä vakinaisen opettajan soittoa, jotta saisin tietää, mitä suunnilleen huomenna niiden viiden oppitunnin aikana teen. Koulupäivä on klo 8-13 ja sen jälkeen menen klo 14-16 yliopistolle luennoille. Ei siis välttämättä kiinnostaisi enää tähän aikaan odotella ohjeita, vaan alkaa tehdä matkaa kohti sänkyä ja yöunia.

Sijaisena olemisessa on aina oma jännitysmomenttinsa, vaikka osittain jo tunnen huomisia oppilaita. Ei ehdi valmistella juuri yhtään, oppilaantuntemus on heikko, ei ole varma hallitseeko asian täysin, koska joutuu opettamaan lukiossakin ainetta, jota ei ole varsinaisesti opiskellut. Mikä neuvoksi? Ensinnäkin se lisää turvallisuudentunnetta, että tunnen koulun ja olen selvinnyt yllättävemmistäkin sijaisuuksista kunnialla. Sitten on tärkeää, että on erityisen itsevarmalla tuulella koko päivän, uskoo itseensä ja päämäärät on selvät. Itselle valehtelu on hyvä keino. Voin uskotella itselleni hetken ajan, että juuri tämä opetettava asia on tärkeä ja oppilaat oppivat sen hyvin juuri tällä tavalla. Sitten vain opetetaan. On onneksi jo myös sen verran pelisilmää, että osaa valita tehtäviä jotka työllistävät paljon oppilaita, mutta mahdollisimman vähän minua. Viittä tuntia peräkkäin ei jaksa, jos koko ajan menee suu vaahdossa eteenpäin. Tärkeintä on elää hetkessä ja olla val Rauhallinen ja varma ote, kysymys on kuitenkin yksittäisistä kielten oppitunneista koulussa.

Sijaisena oleminen on varmasti helpompaa ihmiselle, joka on sisäistänyt oikein selkeän aikuisen ihmisen identiteetin. Tai kyllähän minäkin vähitellen olen. Opettajan olemus on ehkä vielä hiukan hakusella. Pitäisi hankkia enemmän opettajamaisia vaatteita. Lämpimiksi kevätpäiviksi pikeepaitoja ja pari lyhythihaista kauluspaitaa. Mutta eihän sitä tietenkään vaatteilla opeteta, mutta kyllä ne tuovat tietyn tyylistä ryhtiä... Miten muuten muut miesopettajat pukeutuvat? Enpä ole tuota niin hirveästi ajatellut. Kuitenkin melko rennosti, minusta tuntuupi. Ehkä se luottamusta herättävä olemus kumpuaa kuitenkin jostain muualta. Toivottavasti minullakin vähitellen alkaa kummuta enemmän ja enemmän.

Niin, ja odotan tosiaan edelleen sen opettajan soittoa... Dippadidyy... (Opettaja soitti. Pohdiskelin tunteja klo 22 asti, kunnes päätin syödä, katsoa telkkaria ja käydä nukkumaan. Huomenna vain menoksi ja hymyä huuleen!)

* * * * *

Ja olin sijaisena. Vaatteina oli muuten farkut ja t-paita, jonka alla pitkähihainen kulahtanut t-paita. Tosi aikuista... Tunnit meni ihan hyvin. Ysien kanssa tarkistettiin tehtäviä ja tehtiin ryhmätöitä. Tiedonhaku netistä oli semmoista kun sen on tapana olla, jotkut eivät ehtineet kovin pitkälle, jotkut olivat melkein valmiita. Kaikkien oli tarkoitus tulla melkein valmiiksi. Lukiolaisten kanssa puhuttiin Berliinistä ja hyvin meni. Toinen tunti adjektiivin taivutusta, johon mun aktiivimoniste ei oikein ottanut tulta. Eikä se suoraan sanottuna toiminut niin hyvin kuin olin ajatellut. Olisi pitänyt käydä itse kynän kanssa tekemällä läpi - jos olisi ehtinyt. Paras fiilis jäi kumma kyllä lukiolaisten englannin tunnista.

Kaiken kaikkiaan selviän omana itsenäni sijaisuudesta. Enkä ole ihan loppuun imetty päivän jälkeen, kuten tilanne oli vielä vuosi sitten. Kevät on kuitenkin tunnerikasta aikaa - itsellänikin. Sitä alkaa miettiä, että onkohan tämä koko vuoden työ ollut kuitenkaan tarpeeksi tasokasta. Mitä jos ne eivät olekaan oppineet tarpeeksi hyvin? Jos on jäänyt liian suuria aukkoja? Jos ne eivät haluakaan jatkaa opiskelua tämän vuoden jälkeen? En tiedä vielä, onko koululla varaa jatkaa minun sopimusta ensi vuonna, koska erillisen tuntiopettajan pitäminen on kalliimpaa kuin vakituisten ylikuormittaminen. Jos olenkin ollut niin huono, ettei sopimusta haluta sen vuoksi jatkaa? Olisiko pitänyt toimia päämäärätietoisemmin sen yhden avoimen äitiyslomansijaisuuden kanssa - tyrkyttää itseäni siihen enemmän? Vaikka ei ollutkaan varma omasta pystyvyydestään opettaa ainetta, jota ei ole kunnolla opiskellut...

Toinen kysymysten aihe onkin tulevaisuus: Miten pystyn antamaan hyvää opetusta silloin, kun minulla joskus on täysi tuntimäärä opetettavana? Hyvän opetuksen antaminen on erittäin vaativa työ. Elän siinä uskossa, että ahkera pakertaminen näinä ensimmäisinä vuosina palkitsee tulevaisuudessa. Että jostain kehittyy sitä silmää ja taitoa olla opettajana. Pedagogista silmää ja oman aineen hallintaa. Ja itsevarmuutta, varmuutta siitä mihin ollaan menossa. Mihin itse olen menossa ja mihin oppilaita kannattaa ohjata.