Nyt on takana monta päivää, jolloin on pitänyt painaa täysillä. Itselläni on tapana latautua tämän kaltaisiin työjaksoihin melko voimakkaasti, missä on hyvät ja huonot puolensa. Hyvä puoli on se, että kun annan kaikkeni, tiedän että pääsen oppilaiden kanssa hyviin tuloksiin ja innostus todennäköisesti näkyy yleensä myös ulospäin. Toivottavasti näkyy... Huono puoli se, että opetustilanteisiin latautuminen vie aikaa, ja vaikka itse opetustilanne onkin hieno, siitä palautumiseen menee myös hetki jos toinenkin. Ajatukset siitä, mikä olisi voinut mennä paremmin, pursuavat päässäni, ja toisaalta käyn uudelleen ja uudelleen läpi onnistumisen tunteita. On kirjoitettu pedagogisesta hetkestä, joka on ohimenevä, mutta antoisa. Itse jään oikein vellomaan näihin hetkiin enkä haluaisi millään päästää niistä irti. Toivottavasti saan tämän pedagogisen energiani kanavoitua järkevällä tavalla - siitä voi olla tulevaisuudessa hyötyä ja iloa. Ja vaikka tämä energia ei olekaan vielä hallinnassa, niin luotan siihen, että olen nyt ainakin löytänyt sellaisen alan, jota kohtaan minulla oikeasti on intohimoa. Muuten näin vahvoja tunteita ei voine syntyä!

Tarvitsen kuitenkin ilmiselvästi myös jonkin keinon, jonka avulla purkaa ylimääräisiä paineita. Jonkun toiminnan mihin älyä ei paljon tarvittaisi, pitää varmaan tarttua taas liikuntaan, joka on jäänyt vuoden aikana. Tai aloittaa suhde. Ehkä kuitenkin ladulle...